Voiko lappilaista estetiikkaa rakentaa Helsingistä käsin ?

Ei. Sisustussuunnittelu on aina tarinankerrontaa. Ollakseen vaikuttavaa sen on oltava totta. Sisustussuunnittelun avulla voi rakentaa ainutkertaisia yhdessä vietettyjä elämyksiä ja yhdistää ihmisiä.

Kun luomme tilailmeen, meidän pitää yhdessä löytää se tarina, se joka kuvaa juuri sitä paikan henkeä. Ei Lappi ole yksi paikka, ei mikään postikortti tai geneerinen tykkylumi maisema. Ihan niinkuin jokainen revontuli on ainutkertainen, on jokainen paikka ja tarina Lapissa myös ainutkertainen. Ja tarinalla en nyt tarkoita mitään työselostusta tai CV:tä vaan sitä tarinaa ihmisistä ja luonnosta. Se voi olla tarina perheestä, käppyrämännystä, vanhasta metsosta tai vaikka jokien kohtaamisesta.

Tarina on aina mystinen, sitä kautta myös sisustus on mystinen, se jättää tilaa asiakkaan mielikuvitukselle ja herättää tunteita. Se ei tarkoita sitä, etteikö tilat olisi toiminnallisesti viimeisen päälle mietitty. Se on itsestäänselvyyys. Okei eli sisustussuunnittelun pitää aina olla maalaisjärjellä mietitty, sen pitää olla sellaista missä asiakaskokemus ja työntekijän sekä yrittäjän näkökulma on tarkkaan mietitty. Muuten lopputulos on ehkä hieno, mutta toimimaton.

Sen lisäksi sen pitää olla autenttinen ja jäädä mieleen. Mielestäni autenttista lappilaista estetiikkaa pystyy luomaan vain jos on kokenut elämää täällä, niin hyvässä, kuin pahassa. Täälllä eläminen ja paikallisten ihmisten kanssa työskentely on ollut inspiroivaa ja sitä kautta olen oppinut ja kehittynyt sisusutussuunnittelijana enemmän kuin missään muualla. Tätä suunnittelunäkökulmaa en olisi voinut löytää Helsingissä, Lontoossa tai Milanossa.

Tätä ymmärrystä paikallisuudesta ja paikan hengestä en olisi voinut oppia muualla kuin Lapissa. On ihanaa löytää joku tuttu asia uudelleen, se on vähän kuin ensirakkaus joka iskee juuri silloin kun olet jo kaiken nähnyt ja kokenut.

Terveisin,

Emma